Viides luku (jossa tehdään rynnäkkö muotilehden kemuihin. Qué GAY!!!)

Done.

Ensimmäinen työviikko nimittäin. Takana on lisäksi jo hieman yli kaksi viikkoa Santiagoilua.

Puurtamisen palkitsi pitkä viikonloppu, sillä maanantai oli jokin jokaisen patakattilan pyhimyksen päivä tai muu sellainen. Ah, kuinka nämä latinot rakastavatkaan pitkiä viikonloppuja ja kummallisia pyhäpäiviä!

Viikko oli rankka, sillä tottuminen aikaisten aamujen ja pitkien iltojen yhdistelmään tökkii vielä hiukan. Viikollakin joka ilta oli jotain ohjelmaa töiden jälkeen: maanantaina oli iso cena, tiistaina tapasin hostellituttuja ja söimme ulkona ja torstaina pelasimme korttia.

Ja keskiviikkona oli Miércoles-po, po! (Po on chileläinen merkityksetön sana, jolla kaikki lauseet tunnutaan lopettavan, po).

Miércoles-po on täällä järjestettävä paikkaa vaihtava ulkomaalaisten ryyppyjuhla, joka muistuttaa kovasti esim. Granadassa järjestettäviä Erasmus-pilleitä. Eli yök.

Päädyin kuitenkin mukaan, sillä olin saanut kutsun paikallisen muotilehden (Amag) kemuihin. Qué gay!!!

Kaikki varmasti haluasivat nähdä, miltä näytti paikallinen muotikerma ja miten Nintendoa kaulassaan kantoi chileläinen hipsteri. Not. Jonkinasteinen kollektiivi-narsismi tuntui vaivaavan seuruettani, joka räpsi kuvia vain itsestään. Antanen asian anteeksi itselleni lähiaikoina pitäen mielessäni, että tyttöjen kilpailu "Karon ihanan kameran" kanssa valokuvaajaa leikkimisestä oli kovaa. Ensi kerralla pidän vempeleen tiukasti omissa hyppysissäni.