Jos tämä olisi normaali työviikkoni Santiago de Chilessä, se olisi jo päättynyt ja olisi pitkän viikonlopun aika. Sopparissani nimittäin seisoo, että työpaikalla tulee pönötellä maanantaista torstaihin klo 9-18. Heti ensimmäisellä viikolla näin ei kuitenkaan käynyt. Syy on se, että huomenna aamulla lähden edustamaan Chilen kansallista kirjastoa Suomen suurlähettilään kotiin.
Kelataanpas hiukan taaksepäin.
Aloitin työt Chilen kansallisen kirjaston kultturiosaston kv-viestinnässä tämän viikon maanantaina. Ensimmäinen työpäiväni oli tylsyydessään mitä piinallisin, mutta jo toisena päivänä huomasin, että niinkuin imelän kliseisesti vähän kaikessa, omasta asenteestanihan sekin oli kiinni. Jo toisena päivänä onnistuin vakuuttamaan pomoni, että olisi hyvä idea tuoda Santiagoon Aki Kaurismäen elokuvia.
Jos kaikki menee hyvin, joulukuussa joka tiistai väijytään täällä kaurismäkeläisiä Suomi-fiilistelyitä.
Kuitenkin jo sitä ennen tapahtumalistalla on Kalevala-luentoja ja pieni näyttely. Ja kaikkea tätä menen siis huomenna suunnittelemaan suurlähetystöön.
Tänään tapahtui myös eräs toinen läpimurto: ensimmäistä kertaa en nautiskellut (ilmaista) lounastani yksin ruokalan virallisena nähtävyytenä vaan tutustuin jo kahteen ihmiseen työpaikallani. Ruokana oli mahakastiketta ja muussia, salaattia, leipää ja uuniomena. Onneksi mahasoosin tilalle sai valita perunamuusin päälle lätkäistävät puolipaistetut kanamunat. Slurps!
Tarkoitukseni oli kirjoittaa vielä siitäkin, kuinka eilen tunkeuduimme paikallisen muotiväestön exclusive-kemuihin, ja kuinka ilma oli tänäänkin sakeana kyynelkaasusta. Se jääköön nyt myöhemmäksi, sillä silmäpussit ja suurllähettilläät eivät ole yhteensä kuin hansikas.
Ciao!
Kuulostaa mahtavalta! Hyvä Karo!
VastaaPoista