Karon kummalliset retket: Kolmas luku (jossa asetutaan asumaan uuteen kotiin ja tutustutaan paikalliseen homoskeneen)

Guacamolen makuiset terveiset täältä Santiagosta!

Neljä yötä on kulunut siitä, kun asetuin asumaan Casa de Jazz Monttiin. Edellisen postaukseni missanneille ja muillekin pientä kertausta.

Asun siis seuraavat neljä kuukautta talossa, jossa lisäkseni asuu kaksi tanssitunteja pitävää chileläistä homomiestä, baskit Olatz ja Javier, ranskalaispojat Coco, Hugo ja Benji, saksalaispojat Sebastian ja Sven, tanskalaistyttö Stine, japanilaispoika Takahiro, itävaltalaistyttö Nikola sekä vielä eilisaamuun asti italialainen Carlotta. Tänään Carlottan tilalle muutti irlantilainen Gordon, jonka leiskuvan punainen pehko koristaa jo joitakin valokuvia.

Kämppikset seurailevat ruokapyötäpuhetta

Jo ensimmäisenä päivänä kävi hyvin selväksi, että tulevina kuukausina ei olisi luvassa seesteistä oleilua mummolassa.

Joka ilta porukka kokoontuu yhteen kokkaamaan, syömään ja juomaan. Myöskään muumilimu ei ole vieraillut pöydässä vielä kertaakaan, sillä nämä pirulaiset tuntuvat kykenevän huuhtomaan alas saavillisen olutta päivässä. Poikkeuksetta. Useiden bileiden jälkeenkin eilen terassille noustessani tarjolla oli suklaalikööriä. Alkoholisoitumisen riski leijuu siis yhä ilmassa (vaikkakin tätä mummelia jo hiukan heikottaa).

Aterian aineksia. Pinaattia, nam.

Asumukseni on kommuuni isolla, punaisella K:lla. Kaikenlaiseen jakamiseen jo espanjanaikoina turtuneena kuvio on tuttu, mutta uudestaan tottuminen vie silti aikansa. Jotkut ehkä muistavat tarinani siitä kuinka espanjassa ei ollut kerta kaikkiaan mahdollista juoda olutta jos muut joivat rommia:

-"Karol, mitä juomaa haluat viedä kemuihin?"
-"Hmm, tuota pari olutta ehkä ajattelin..."
-"Olutta? Ei innosta, otetaan rommia!"
-"No en oikein haluasi rommia, jos otan tästä ol.."
-"Karol, sano mitä haluat, että juomme, jos ei kerran rommia??"
-"Hyvä on, rommia."

Bongaa pöydästä Guacamole

Vitsi oli hauska opm:ään tottuneille suomalaisille. Seuraavan neljän kuukauden ajan voinen kertoa tuon kymmenellä ja ollaan jo lähellä uusia kotiolojani. Täällä ei nimittäin oikeastaan voi päättää mitä syö lounaaksi ja illalliseksi eikä mihin aikaan menee nukkumaan. Eipähän ainakaan tarvitse (saa?) kyhjöttää yksin huoneessaan.

Oma hurmaava asuni...

Tähän mennessä talossa takana on jo 6 illallista, joista yksi jatkui aamuseitsemään asti. Kyseinen jaettu ylilyönti tapahtui perjantaina, kun toisella talon omistajista oli syntymäpäivät, ja vieraita oli kutsuttu kymmenittäin.

Ovatko kaikki homoja, joku keksi kysyä päivänsankarilta. -"Eivät. Viime aikoina olen tutustunut myös heteroihin", vastasi tyytyväinen Mariano.

Hieno juttu.

Muutama naamioitunut kämppikseni

Luonnolisestikin kemuihin pukeuduttiin joukkoon sulautuen teeman mukaisesti. Tässä asiassa kuvat kertovat takuulla enemmän kuin tyhjänpäiväiset lätinäni.

Ehkäpä kuitenkin mainitsemisen arvoisena kerrottakoon, että oma iltani päättyi moniääniseen/-kieliseen Disney-laulantaan klassista balettia pailisalissa tanssien onnellisena kuin omena.