Viime päivinä olen tärissyt innosta ja häiriintyneestä tyytyväisyydestä. Kun sanon tärissyt, tarkoitan sitä todella. Viime yönä maa tärräsi jo neljännen kerran täällä oloni aikana. Työkaverini Anita sanoo voimakkuuden olleen noin viitisen richteriä – itse en osaa arvioida, sillä pärinä pääsi tajuntaani vain unen muodossa. Kyllä vain, viisi richteria ja tämä tuhinaattori kuorsasi tyytyväisenä.
Suurin osa ketkutuksesta ei kuitenkaan ole luokiteltavissa ns määnjäristyksiksi (terremoto) vaan "-värinöiksi" (temblor). Maanvärinää kun ei välttämättä huomaa jos sattuu vaikka istumaan autossa, kävelemään liikenteen seassa tai pomppimaan tanssitunnilla.
Yksi hassunkurinen piirre maanvärinässä on se, että joskus sen voi nähdä vaikka sitä ei tuntisikaan. Näin kävi viime lauantaina Valparaísossa. Bussissa istuessamme yhtäkkiä huomasimme katulyhtyjen "nousevan ilmaan" ja jäävän sitten ketkumaan paikalleen kuin limupillit tuulisella terdellä.
Mikäli huojuvat tolpat saivat minut jo pihisemään innosta, ei ole vaikea kuvitella kuinka pähkinöissäni olin, kun saman viikon aikana kauan kaipailemani kuvauskohde, teini-ikäisten mielenilmausmellakka, kiipesi marmoriportaita pitkin suoraan syliini. Tänään kapinoivat koululaiset keskeyttivät työpäivämme valtaamalla koko kansallisen kirjaston.
Kaksituntisen täpärän panttivankitilanteen aikana paikalle saapui jopa valtakunnallinen televisio, joka onnistui taltioimaan myös allekirjoittaneen hehkeän olemuksen. Voit bongata minut tästä linkistä:
 |
| Toimittajan irvikuva? |
Sustahan kuoriutuu Chilessä todellinen kuvajournalisti! Laatusettiä kuvat ja tekstikin jälleen, senkin hupsu. :)
VastaaPoistaKiitos, Pirita! Tässähän oikein punastuu kun tollainen ammattilainen kehuu. ;) Ja kiva kun luette ja kommentoitte!
VastaaPoista