Seitsemästoista luku (jäähyväisiä ja muutakin päivitystä pitkittyneen kuherruskuukauden jälkimainingeissa)

Läksijäisgrillikemujen ristiinpukeutumisorgiat

Kaksi kuukautta ja kaksi viikkoa on nyt kulunut siitä kun starttasin sinapista ja kuravedestä tunnetun kotikaupunkini kamaralta kohti kummallisisa retkiäni Latinolandeilla.

Kaksi kuukautta humpsahti kuin hupsahtikin myös aiemmin purnaamassani roolissani kirjastotätinä. Vain reippasti vajaa yksi kuukausi rillien ja nutturan kohottelua on siis jäljellä. Vaikkakaan nutturaa tämä toimisto ei pyryharakkamaisuudessaan uskomattoman blondissa takkufrisyyrissäni päässyt ihailemaan. Näin kaksi kolmasosaa selanneena voisinkin sanoa, että alkupokkurointien jälkeen työpaikallani voi kiljahdella yllättävänkin rennosti (ainakin aina kun nitoja napsahtaa sormeen, olè!)

Lisähauskuutta näiden antiikkisten muurien sisään tuo viime viikolla pokerinaamalla Suomi-tytölle selostetut tarinat kirjaston kummituksista. Lupsakat haamut pukkaavat avittelemaan arkistonhoitajien työtä muun muassa sytyttelemällä valoja näiden kulkiessa pimeissä hyllyväleissä. Olipa joku jo edesmennyt vakkari liittynyt myös tupruttelijoiden seuraan iltapäivän tupakkatauolla. Mutta siis, nauraa ei saanut. Tämä on vakava aihe.

Koska kokonaisuudessaan oleskeluni tällä mantereella tulee kestämään viisi kuukautta, myönnän tajunneeni hyvin vastikään, että viimeisiä viedään kumminkin tässä uudessa kotikaupungissani. Tajusin tämän lähinnä siksi, että lukukauttaan päättävät opiskelijakämppikset huutelivat sitä korvaani, kuka minkäkin matkasuunnitelman muodossa. Käytännössä edessä on sukupolvenvaihdos – suurin osa talon asukeista matkustelee viimeiset viikkonsa ennen kotiinpaluutaan. Totta tosiaan, nykyisistä asukeista vain kolme jatkaa talossa ensi lukukaudella. Ohessa kuvasaldoa jäähyväisjuhlista.

Itsekinhän harkitsin jäämistä mutta päädyin lopulta toiseen tulokseen.

Hullunkurisimmalta kuviossa tuntuu se, että minulla tulee lopulta aivan naurettava kiire, mikäli aion yhtään turistitouhuja tässä kaupungissa puuhastella. Asumisen erilaisuus suhteessa matkusteluun pääsi taas yllättämään ja edes sitä alussa hehkuttamaani historiallista kävelykierrosta en ole tehnyt. Nyt siis aika tehdä muistilista perinteiseen pakkopullatyyliin:

Karon kummallinen Santiago-to-do lista:

• Kävelykierros
• Vega - paikallinen jättisuuri kauppahalli
• Ihmisoikeusmuseo
• Piojera (baari jossa saa kuuluisia sekä petollisia "Maanjäristysjuomia" eli Terremotoja: viiniä ja jätskiä sekaisin isossa kannussa)
• Pyhän Kristobalin kukkulan uima-altaat
• Ostoskeskus (kuulemma kuriositeettinä kokemisen arvoinen retki)
• Leffateatteri

Näiden kaverina roikkuu pitkä lista asioita, joita haluaisin vielä touhuta uudestaan ennen hyvästejä, kuten käydä Valparaísossa, syödä empanadoja, istuksia terdellä Bellavistassa, vierailla Bandera-kadun kirppareilla ja valokuvata mitä kummallisimpa kolkkia.

Saa nähdä miten aika riittää kaiken näkemiseen. Kuviota hankaloittaa entisestään se, että pääni on viime aikoina viettänyt huomattavasti aikaa merenpinnan alapuolella. Siitä sitten seuraavassa luvussa.

Helteisen hikisiä terveisiä toivottelee pitkästä aikaa taas Karppa