Kahdeksastoista luku (aika esitellä Camin, Macan ja muiden sekä uusien tyyppien suurenmoinen Etelä-Amerikan löytöretkeilyreitti)

Perustiedot:

Retkelijät: Camila (nimi muutettu), Macarena (nimi muutettu), muut, uudet,
ihan uudet tyypit.

Aikakausi: Moderni 2012-vuosi, kuukaudet
tammi ja helmi.

Reitti: Santiago de Chile (30.12.2011) -
Buenos Aires, epämääräinen harhailu
muualla kohteessa Argentiina, Bolivia,
Peru (Lima, Machu Pichu, Mancora?),
Ecuador, Kolumbia, Panama, Costa Rica.
Paluu ilmateitse Chileen (josta matka
jatkuukin allekirjoittaneella kohti
koto-Suomea).

Matkustusajoneuvo: Linja-auto. Paluu
lentäen.

Matkan päätavoitteet: hengissä
selviäminen, minimaalisen budjetin
riittäminen, keltakuumeelta,
kuristajakäärmeeltä ja huumekuriirilta
välttyminen.

Matkan lisätavoitteet: Maailman merien ja
niiden pohjien koluaminen, viidakoissa
samoaminen, riippumatossa makaaminen, ihan
uusin tyyppien tapaaminen.

Olé.

Camila (?)

Macarena (Olatz)



Retkiryhmä starttaa siis hajanaisesti kunkin töiden loppuessa 28.-30.12. 2011 Santiago de Chilestä, kuka mukavasti lentäen, kuka 24 tuntia pihinä bussissa kieppuen. Allekirjoittanut kuuluu luonnollisestikin tähän jälkimmäiseen sakkiin.

BA:ssa juhlitaan vuodenvaihde ja touhutaan turismia noin kolmanteen päivään asti.

Noin yhdeksännen kieppeillä Argentiina halki olisi ehdittävä Boliviaan, jossa tapaamme muita tyyppejä, kuten entisen kämppiksemme Sebastianin ja hänen riettaat saksalaiset matkakumppaninsa.


Noin viikon mittaisen Bolivia-kiertelyn jälkeen kohteena on Peru, jossa luonnollisestikin samotaan jalkaisin ainakin Machu Pichu.

Helmikuun 27. päivän kieppeillä pitäisi näillä näkymin olla asemissa Costa Rican

pääkaupungissa San Joséssa, mikäli aikoo ehtiä Santiagoon palaavaan lentokoneeseen.


Mitä tapahtuu tällä välillä? Tourbus linja-autoyhtiö yksin tietää.

Päivittelen suunnitelman ja reitin etenemistä tästä eteenpäin sitä mukaa kun jotain päivitettävää ilmenee. Sitä mukaa kaiketi suoristuvat myös nuo karttaan piirretyt harakanvarpaatkin.

Vielä on kuitenkin monenlaisia käytännön ongelmia ratkaisematta. Kuten se, että miten pääsemme Kolumbiasta maateitse Panamaan, kun raja-alue on tunnetusti huumekartellien suvereenia mekastelualuetta, ja se, että miten ikinä saan riittämään suorastaan naurettavan vajaan 2000 euron budjettini nämä tuhansien kilometrien taivallukset nälkään kuolematta.

Selvitystyö jatkuu... Pysykää kanavalla.