 |
| Näin käy, kun ottaa passikuvan hiekkatuulessa |
Olen siis saapunut Tshadiin. Koska lähtöpäätökseni syntyi erittäin lyhyellä varoitusajalla ja jopa joillekin läheisilleni täytenä yllätyksenä, koitan tässä tekstissäni avata olennaisimman hankkeen tarkoituksista. Koska näppäimiston nappulat on järjestetty sikin sokin ja internet toimii "plus tard"-periaatteella, koitan pitää selitykseni lyhyenä.
Saavuimme Tsadiin sunnuntai-iltana 16.2.2014 noin klo 23. Tarkoituksenamme on seuraavan kolmen viikon ajan pitää työpajoja sekä kuvata materiaalia dokumentaariseen elokuvaan Etelä-Tshadissa Laïn kaupungin lähellä. Hankkeen tuotannosta on vastannut Valoaurinko ry ja rahoituksesta ulkoasiainministeriö. Kaikki me lähtijät lahjoitamme työmme vapaaehtoisina. Hankkeen budjetti tosin riittää kaikkiin kuluihin ja päivärahasta jää reilusti ylikin.
Matkaseurueeseemme kuuluu kaksi antropologia (Kreettaliisa ja Riika) sekä kaksi monimediatoimittajaa (minä ja Eero); edelliset vastaavat työpajojen järjestelyistä ja me kuvaajat/toimittajat taltioinnista. Ideana on työpajojen avulla elvyttää paikallista käsityöpaerinnettä ja opettaa alkeita toimitus- ja elokuvatyöskentelystä paikallisille nuorille. Suoran avun sijaan ideana on aktivoida nuoria kehittämään itselleen ammatteja, olivat ne sitten näiltä aloilta tai eivät.
Lisäksi paikallinen kontaktimme ja yhden lähtijän aviomies Jean-Marc vastaa käytännössä kaikesta fasilitoinnista paikan päällä. Vuosikausia Suomessa ja Ranskassa asunut paikallisemme on toteuttanut Laïn kaupungin lähellä erilaisia maatalouden kehittämishankkeita ja on hyvin perillä asioista. Kahden päivän kokemuksella voin jo sanoa, että ilman häntä asioiden hoitaminen täällä olisi joko täysin mahdotonta tai veisi ainakin tuplaten aikaa ja rahaa.
 |
| Valokuvaaminen on kielletty N'Djamenassa. Onnistuin kuitenkin räpsimään hieman puhelimellani. |
Tsad on viime vuoden Failed States Indexin mukaan maailman viidenneksi epäonnistunein valtio. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hallinto on epäsuosittu ja toimimaton, uskontojen ja heimojen väliset ristiriidat ja kapinallisryhmät ovat yleisiä, köyhyys ja korruptio rehottavat ja sanitaatio on olematonta. Koko valtio on käytännössä Ranskan armeijan talutushihnassa ja edellisen sisällissodan päättymisestä on vain kolme vuotta aikaa. Maassa ei liiku turisteja ja länsimaalaisia näkyy lähinnä järjestöjen lippujen alla. Lisäksi kiristynyt tilanne Keski-Afrikan tasavallassa näkyy ilmeisemmin jonkin verran etelärajalla, Etelä-Sudanin konflikti taas kaakossa. Jean-Marcin sanoin: maanosan suursota tulisi päättymään Tshadiin.
 |
| Supermarketin hyllyt pistivät mietteliääksi. |
Tämä kaikki on kuitenkin räikeässä ristiriidassa ensivaikutelmani kanssa. Ihmiset ovat yrittelijäitä ja erittäin ystävällisiä. Loistavan paikalliskontaktin ansiosta kaikki on sujunut hämmentävänkin helposti. Olemme lähinnä nautiskelleet hänen sukulaistensa vieraanvaraisuudesta, syöneet hyvin ja ajelleet ympäriinsä. Jopa lennossa rikkoontunut tietokone saatiin korjatuksi yhdessä päivässä, mikä aiheutti suurta hämmennystä meissä kertakäyttökulttuuriin tottuneissa länkkäreissä.
Jean-Marcilla on lisäksi aivan omanlaisensa keinot selviytyä lahjontavaatimuksista. Vastauksena liikennepoliisin takavarikoimaan ajokorttiin poikkesimme eilen muun muassa hakemassa kyytiin toisen, vanhemman poliisin. Ajokortti saatiin takaisin ilman lunnaita, sillä muuten tämä paikalle raahattu poliisi olisi voinut jäädä risteykseen pysäyttämään takavarikoineen poliisin sukulaisia. Näppärää!
Minä itse olen reagoinut paahtavaan helteeseen ja kuivaan hiekkatuuleen muun muassa nenäverenvuodoilla. Sekin on näppärää, sillä riski tulla ryöstetyksi valmiiksi sotkuisena ja turpaan saaneen näköisena on kuulemma pieni.
Kaikki on siis mennyt hyvin ja uskoisin projektin onnistuvan. Moni seikka jää kuitenkin nähtävaksi, sillä tässä maassa on vaikea tehdä pitäviä suunnitelmia.
